Re: Viikkosukellus 14.6
Lähetetty: 13.06.2018 14:58Kun homo simplex päätyy ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen jossa ”pari kaljaa” on joko täyttynyt tai ei ollaan kyllä usein viihdyttävän ambivalentissa tilanteessa. Teoreettisesti on mukavasti laskettavissa miten aika taipuu singulariteetin lähellä mutta empiirisesti on myös todennettavissa miten moraali taipuu ”parin kaljan” kasvaessa riittävän suureksi, kuitenkin muistaen ettei ”parissa kaljassa” voida saavuttaa astrofysikaalista ääretöntä. Insinöörit ovat päässeet kuitenkin lähimmäksi. Silti on mahdollista, että moraali taipuu äärettömästi, esim. tietyissä ammattiryhmissä, parilla kaljalla tai jopa ilman. Moraali ikään kuin lähestyy asymptoottisesti nollaa saavuttamatta koskaan sitä.
Sosiolingvistisesti ja pragmaattisella otteella tuumattuna kotvaa ja tovia on mielekästä punnita mutta kvantitatiivisesti tuon analysointi on käytännössä absurdi ajatus; mikä määrä havaintoaineistoa kykenee tuottamaan riittävän pohjan luotettavalle analyysille? Väittäisin, että kvantitatiivinen sokkeli hajoaa nopeasti ristiriitaiseksi spekuloinniksi. Kuten kappale aloitettu, tovin ja kotvan suhdetta voi käsitellä vain kvalitatiivisesti. Toisaalta, tovin ja kotvan suhdetta voi käsitellä kvalitatiivisesti rajattomasti ja löytää itsensä piehtaroimassa kehäpäätelmässä. Tässä on myös yksi sivujuonne joka ei ole vähäinen. Jos savolainen sanoo ”kotvan kuluttua” on viimeisetkin ääriviivat kadonneet tapahtumahorisontin taakse eikä jalkojen alla ole enää mitään pitävää. Ja vastaavasti jos jaostolainen savolainen sanoo, että hilloisten penkin tekemiseen kuluu ”tovi” niin särminkin kontrollifriikki menee kyykkyyn tämän tovin lyhyydestä. Vaikka nämä määreet kuvaavat aikaa ja niillä on suunta, on niitä käsiteltävä ilmiönä jos kolmiulotteinen vektorimalli on hyljätty. Järkevintä olisi luoda tovin ja kotvan suhteelle hypoteesi jota voisi testata. Parhaassa tapauksessa saataisiin teoria jonka ymmärtämiseen vaadittaisiin pari kaljaa.
Sosiolingvistisesti ja pragmaattisella otteella tuumattuna kotvaa ja tovia on mielekästä punnita mutta kvantitatiivisesti tuon analysointi on käytännössä absurdi ajatus; mikä määrä havaintoaineistoa kykenee tuottamaan riittävän pohjan luotettavalle analyysille? Väittäisin, että kvantitatiivinen sokkeli hajoaa nopeasti ristiriitaiseksi spekuloinniksi. Kuten kappale aloitettu, tovin ja kotvan suhdetta voi käsitellä vain kvalitatiivisesti. Toisaalta, tovin ja kotvan suhdetta voi käsitellä kvalitatiivisesti rajattomasti ja löytää itsensä piehtaroimassa kehäpäätelmässä. Tässä on myös yksi sivujuonne joka ei ole vähäinen. Jos savolainen sanoo ”kotvan kuluttua” on viimeisetkin ääriviivat kadonneet tapahtumahorisontin taakse eikä jalkojen alla ole enää mitään pitävää. Ja vastaavasti jos jaostolainen savolainen sanoo, että hilloisten penkin tekemiseen kuluu ”tovi” niin särminkin kontrollifriikki menee kyykkyyn tämän tovin lyhyydestä. Vaikka nämä määreet kuvaavat aikaa ja niillä on suunta, on niitä käsiteltävä ilmiönä jos kolmiulotteinen vektorimalli on hyljätty. Järkevintä olisi luoda tovin ja kotvan suhteelle hypoteesi jota voisi testata. Parhaassa tapauksessa saataisiin teoria jonka ymmärtämiseen vaadittaisiin pari kaljaa.
